Usein ihmettelee, että mikä siinä on, kun huone tai työpöytä tuppaa olemaan sekaisin. Mutta nyt se on valjennut minulle. Epäjärjestys on todennäköisempi tila kuin järjestys. Ja tämä on luonnon laki, joten ei kannata enää murehtia, jos lastenkammari on kuin sodan jäljiltä. Jos haluaa järjestystä, niin se vaatii työtä eli esimerkiksi siivousta. Pitää siis taistella epäjärjestystä vastaan koska asioiden, esineiden, huoneiden ja työpöytien luonnollinen tila on epäjärjestys.

Voi ajatella niinkin, että koko ihmiselo on taistelua epäjärjestystä vastaan; hetkenkin herpaantuminen ja elämä on totaalisen sekaisin. On kokonaisia yhteiskuntia, jossa taistelu epäjärjestystä vastaan on totaalisen epäonnistunut. Italia on tästä yksi esimerkki. Yhteiskunta vaikuttaa kaaottiselta.

Mutta viihtyykö ihminen sitten järjestyksen vai epäjärjestyksen tilassa. Tämä vaihtelee yksilöittäin. On ihmisiä, joita sekamelska kodissa ei haittaa mitään. Ja sitten on ihmisiä, joille lattialle pudonnut lusikka uhkaa mielenterveyttä. Epäjärjestys voi olla myös pään sisässä. Tiedän paljon ihmisiä, joiden aivot ovat jokseenkin totaalisen epäjärjestyksen tilassa. Näitä ihmisiä se ei tunnu vaivaavan...edes työelämässä. Muut sitten selvittävät näitä kaaoksia. Kaaosteoriat eivät naurata niitä, jotka jälkiä joutuvat korjaamaan.