Jokaisella on oma henkilökohtainen ymmärryshorisontti, jota ei voi ylittää. Horisonttia voi jonkin verran työntää elämän aikana  eteenpäin mutta sitä ei voi ylittää koskaan eikä kukaan. Tämä ymmärryshorisontti on siis henkilökohtainen kuten henkilötunnus. Sen paikka riippuu kahdesta asiasta: ensinnäkin yleisestä älykkyydestä ja toiseksi elämä aikana hankituista kokemuksista ja taidoista ja tiedoista. So what?

Pari esimerkkiä. Suurin osa tällä hetkellä elävistä ihmisistä ei tiedä ja tajua juuri mitään luonnonlaeista - siis niistä johon koko nykyinen tiede- ja teknologiayhteiskunatamme perustuu. Ja harvalla on kokemuksia sodasta, joka avartaa ihmiskäsitystä paremmin kuin moni muu kokemus, varsinkin henkilöillä, jotka ovat olleet etulinjassa ja siis jatkuvassa kuolemanvaarassa.

Mitä hyötyä tästä tiedosta voisi olla? Koska tämä ymmärryshorisontti vaihtelee paljon yksilöstä toiseen ja kaikilla se on rajoittunut , niin tulisi hyvin hellävaraisesti suhtautua sekö omiin että toisten arvioihin asioiden tilasta. Kaikki pelaavat korteilla, jotka sisältävät informaatiota rajoitetusti ja yksilöllisesti vaihdellen. Nyt tullaankin sitten Urho Kekkoseen, joka jossakin lausui, että "...arvaa oma tilasi anna arvo toisillekin". Eli käännettynä otsikon mukaisesti  "...yritä ymmärtää oman tajuamisesi rajat ja älä ali- tai yliarvio toisen ymmärryshorisonttia.