Kuusi tuntia putkessa on vielä joten kuten siedetettävää, kun tietää että määränpäässä odottaa leppoisa lämmin  lomaviikko. Ajatuskin 12  tunnin lentomatkasta hirvittää. Kun on vielä pituutta kertynyt 10 senttiä vaille kaksi metriä, niin on siinä kestämistä. Finnair siirtyy käytäntöön, jossa voi varata maksua vastaa tilavamman penkin. Se lienee ainoa mahdollisuus, jos aikoo pitemmälle.

Sitten tämä moukkalandian moukkamatkustajat (joihin en tietenkään itse kuulu :-). Maksettu on yhdestä paikasta mutta käytetään puolitoista. Mistä tämä pohjaton öykkärimäisyys oikein sikiää? Mikä meihin (fiksuihin?) suomalaisiin menee lentokoneessa? Sama kuin auton ratissa - moukkageenit.

Sitten laukkujen odottelu. Linnoittaudutaan aivan hihnan viereen, jolloin takarivistä ei näe mitään puhumattakaan että saisi oman laukkunsa. Moukkalandian kansalaiset pitävät kiinni saavutetuista eduista ja varsinkin omista. Ensin minä sitten toiset.

Tarinankertojat ovat sitten oma lukunsa; kovaan ääneen kerrotaan omista matkakokemuksista maailmankansalaisen tyyliin. Siellä ja siellä safarilla on käyty ja leijonia ja kirahveja nähty. Kaikki on nähty ja koettu, pitäisi päästä avaruuteen mutta 16 miljoonaa taalaa puuttuu. Kanarialle pääsee 299 eurolla. Sillä hinnalla kanssamatkustajien kiusaaminen kuuluu pakettiin.