keskiviikko, 24. tammikuu 2007

Olo kuin Saddamilla...

Mutta kyse on "vain" hammaslääkärille menosta. Täytyy yrittää muistaa, että kyse ei ole oikeudenkäynnistä, jossa tuomitaan kuolemaan vaan hampaiden hoidosta. Saddamilla oli sikäli helppoa että miestä ei kidutettu vaikka moni olis halunnutkin vähän maksaa kalavelkoja.

Mutta hammaslääkäri kiduttaa. Eikö löydy mitään lainsäädäntöä, joka estäisi hammaslääkärissä kidutuksen; joku YK:n ihmisoikeuksien julistuksen tapainen, josta vois valittaa. Miten mies, joka on hypännyt Benji-hypyn, voi pelätä hammaslääkäriä. Mutta kun muistaa vielä sen alakouluaikaisen hihnavetoisen poran. Tai ei se oikeastaan ollut pora vaan jyrsin.  Tuntui siltä kuin koko pää olisi irronnut kun karkea poranterä upposi hampaaseen. Mutta Saddamin velipuoleltahan irtosi pää...taidan perua ajan.

lauantai, 20. tammikuu 2007

WAL-MART

Wal-Mart on maailman toiseksi suurin yritys, työntekijämäärältään ilmeisesti suurin. Se toimii 30-40 maassa ja sillä on 1,6 miljoonaa työntekijää. Siis 1,6 miljoonaa. So what? Firma jakaa mielipiteitä. Toiset pitää sitä globalisaatiomörkönä, joka polkee työntekijöiden oikeuksia ja hiostaa maailmanlaajuisia tavarantoimittajia. Toiset pitää sitä tulevan globaalin maailman innovatiivisena airuena, jota johdetaan tiukasti, joka hyödyntää informaatioteknologiaa maksimaalisesti ja jonka logistiikkaketjut hakevat vertaistaan.

Mutta yksi on varmaa. Hinnat näissä supermarketeissa ovat alhaisia. Ja näistä marketeista saa kaikkea - autonrenkaista eläviin kaloihin ja kaikkea siltä väliltä. Voin todistaa tämän. Olen käynyt WAL-MARTIssa Mexicossa. Ja kassalla tavaroita ei tarvitse pakata itse.

Tarina kertoo, että marketeissa lipsuttiin tauoista kassoilla. Paikallinen johto ei välittänyt noudatta työaikasääntöjä. Keskusjohto laitti asian järjestykseen. Kassat ohjelmointiin USAn pääkonttorista siten, että ne lukittuivat automaattisesti tietyin väliajoin. Minkäs teet, kahville vaan.

Työntekijöiden vaihtuvuus on muuten 40 % vuodessa. Riittää siinä henkilöstöosastolla vilskettä. Palkkakustannusten osuus tuotteen hinnasta ei saa ylittää 15 %. Kun yrityksellä normaalisti on ideana ostaa halvalla ja myydä kalliilla, niin WAL-MARTin ideana on ostaa halvalla ja myös myydä. Katteen aikaansaamiseksi pitää tulla volyymiä ja sitähän tulee. Vuosimyynti on 180 miljardia euroa (Suomen valtion budjetti n. 40 miljardia).

lauantai, 13. tammikuu 2007

Tiedotus ei pelaa...

Sääntönä on, että tiedotus ei organisaatioissa pelaa. Mikä siinä nyt oikein on - onko lähettäjässä vika vai vastaanottajassa. Mutta ei hätää, ratkaisu ongelmaan on löytynyt. Juoruhan leviää esim. työpaikoilla maksimaalisen tehokkaasti. Kerrotaan vain parille kaverille ja parissa tunnissa sata ihmistä tietää asian.

Eli kannattaisi kaikki tiedotusasiat laittaa liikkeelle juoruina. Ei mitään ongelmia viestin perille menossa.Ja vastaavasti juorut pitää pukea virallisiksi tiedotteiksi. Siihen loppuisi juoruilu.

lauantai, 23. joulukuu 2006

Lentomatkustelun autuutta...

Kuusi tuntia putkessa on vielä joten kuten siedetettävää, kun tietää että määränpäässä odottaa leppoisa lämmin  lomaviikko. Ajatuskin 12  tunnin lentomatkasta hirvittää. Kun on vielä pituutta kertynyt 10 senttiä vaille kaksi metriä, niin on siinä kestämistä. Finnair siirtyy käytäntöön, jossa voi varata maksua vastaa tilavamman penkin. Se lienee ainoa mahdollisuus, jos aikoo pitemmälle.

Sitten tämä moukkalandian moukkamatkustajat (joihin en tietenkään itse kuulu :-). Maksettu on yhdestä paikasta mutta käytetään puolitoista. Mistä tämä pohjaton öykkärimäisyys oikein sikiää? Mikä meihin (fiksuihin?) suomalaisiin menee lentokoneessa? Sama kuin auton ratissa - moukkageenit.

Sitten laukkujen odottelu. Linnoittaudutaan aivan hihnan viereen, jolloin takarivistä ei näe mitään puhumattakaan että saisi oman laukkunsa. Moukkalandian kansalaiset pitävät kiinni saavutetuista eduista ja varsinkin omista. Ensin minä sitten toiset.

Tarinankertojat ovat sitten oma lukunsa; kovaan ääneen kerrotaan omista matkakokemuksista maailmankansalaisen tyyliin. Siellä ja siellä safarilla on käyty ja leijonia ja kirahveja nähty. Kaikki on nähty ja koettu, pitäisi päästä avaruuteen mutta 16 miljoonaa taalaa puuttuu. Kanarialle pääsee 299 eurolla. Sillä hinnalla kanssamatkustajien kiusaaminen kuuluu pakettiin.

lauantai, 18. marraskuu 2006

Ymmärryshorisontti

Jokaisella on oma henkilökohtainen ymmärryshorisontti, jota ei voi ylittää. Horisonttia voi jonkin verran työntää elämän aikana  eteenpäin mutta sitä ei voi ylittää koskaan eikä kukaan. Tämä ymmärryshorisontti on siis henkilökohtainen kuten henkilötunnus. Sen paikka riippuu kahdesta asiasta: ensinnäkin yleisestä älykkyydestä ja toiseksi elämä aikana hankituista kokemuksista ja taidoista ja tiedoista. So what?

Pari esimerkkiä. Suurin osa tällä hetkellä elävistä ihmisistä ei tiedä ja tajua juuri mitään luonnonlaeista - siis niistä johon koko nykyinen tiede- ja teknologiayhteiskunatamme perustuu. Ja harvalla on kokemuksia sodasta, joka avartaa ihmiskäsitystä paremmin kuin moni muu kokemus, varsinkin henkilöillä, jotka ovat olleet etulinjassa ja siis jatkuvassa kuolemanvaarassa.

Mitä hyötyä tästä tiedosta voisi olla? Koska tämä ymmärryshorisontti vaihtelee paljon yksilöstä toiseen ja kaikilla se on rajoittunut , niin tulisi hyvin hellävaraisesti suhtautua sekö omiin että toisten arvioihin asioiden tilasta. Kaikki pelaavat korteilla, jotka sisältävät informaatiota rajoitetusti ja yksilöllisesti vaihdellen. Nyt tullaankin sitten Urho Kekkoseen, joka jossakin lausui, että "...arvaa oma tilasi anna arvo toisillekin". Eli käännettynä otsikon mukaisesti  "...yritä ymmärtää oman tajuamisesi rajat ja älä ali- tai yliarvio toisen ymmärryshorisonttia.